perjantai 1. joulukuuta 2017

Millainen tyyppi on 3v Saimaa?

(c) Tiina Vuorio

Saimaa täytti keskiviikkona kolme vuotta, hurjaa! Saipa on kyllä ollut varsinainen unelmien täyttymys, ihan käsittämättömän hieno koira. Sellainen omilla jaloillaan seisova tyyppi, jonka iloista olemusta ja tarmokasta elämänasennetta on ihana seurata. Tasapainoinen rakenne, sopiva koko (51cm ja 16kg) ja isot pystykorvat. Erityisen kiitollinen olen Saimaan hyvästä pääkopasta. Sai ei ota stressiä uusista ympäristöistä vaan osaa oma-aloitteisesti rentoutua about missä vaan, eikä se välitä, vaikka vieressä olevan Sätkän mielestä olisimme kohdanneet jälleen uuden maailmanlopun. Hyvänä esimerkkinä heinäkuun junamatka Rovaniemelle: Sätkä istuu lattialla ja läähättää stressikuolaa ympäri lattiaa, Saimaa nukkuu tyytyväisenä Sätkän vieressä selkä kuolasta märkänä. Uudessa hallissa Saimaa on hetkessä selällään lelua lussuttamassa, ja se pystyy agilitykisoissakin chillailemaan hiljaa silmät puoliummessa kentän vieressä. Aksatreeneissä se on mulla usein vapaana muiden tehdessä rataa, ja se joko istuu lelu suussa ja katselee treeniä tai leikkii itsekseen jossain sivummalla. Tokossa sille on ollut erittäin helppo opettaa häiriönsietoa, ja esim. paikallaolon haasteet ratkesivat, kun opetin liikkeen häiriöistä luopumisen kautta.

(c) Tiia Hämäläinen

Saimaan suurin heikkous on sen reaktiivisuus lenkeillä. Varsinkin nuorempana se otti kuumaa toisten koirien ohittamisesta, ja erityisesti räkyttävät ja reuhtovat pikkukoirat saattavat vieläkin provosoida kiihtynyttä hihnassa vetämistä ja pidätettyjä haukkuja. Lisäksi Saimaa haukkuu autosta muille koirille. Vapaana lenkkeillessä ohitustilanteet ovat rennompia, ja kun Saimaa pääsee tervehtimään uutta koiraa, se jäykistelee ensin hetken ja olisi sitten haastamassa new best friendia leikkiin. Saimaa rakastaa leikkiä muiden koirien kanssa rodusta ja iästä riippumatta, ja se on myös hyvä säätämään leikin rajuusastetta leikkikaverin kokoon sopivaksi. Saipa osaa toki olla myös vähän bitch ja kertoa uroksille, että häntä (ja hänen seurassaan olevia muita tyttöjä) on turha yrittää liehitellä muuhun kuin juoksuleikkiin. Sai ei ylipäätään ole muiden koirien kanssa kovin nöyrä, mutta toisaalta se ei ole ikinä lähtenyt haastamaan riitaa ja osaa kyllä tarpeen vaatiessa väistää. Lisäksi se on ihanan kärsivällinen pennunleikittäjä.

Saimaa ja bestis Link 

Saimaan rakkaus sosiaaliseen kontaktiin tulee esille myös ihmisten kanssa. Se on mun pieni sylikoirani, joka rakastaa painautua ihan kiinni kylkeen silityksiä hakemaan. Kaikki meillä käyvät vieraat saavat osansa Saimaan huomionjanosta, kun suippo musta pää ilmaantuu vaativasti tönimään kättä silitysten toivossa. Mulle tämä passaa oikein hyvin, koska saan halailla ja suukotella Saimaata niin paljon kuin haluan, ja jalkani eivät koskaan palele öisin. Ja toisaalta Saimaa ei ole sellainen kiemurteleva ja mateleva bc, joka luikahtaa naamalle ja nuolee hädissään silmämunat kuopista, yök :D

(c) Tiia Hämäläinen 

Sipu ei ylipäätään ota asioita turhan herkästi itseensä. Hän on omasta mielestään the most awesome being in the universe, ja jos joku vihjaa toisin, löytyy vika kyllä siitä päästä. Itsetunto on siis kohdillaan! Ainoastaan paimentaessa Saimaa näyttää herkempää puoltaan, ja sen kanssa onkin helppo opetella paimennuksen saloja, koska se on aina niin kiltti lampaille.

(c) Tiina Vuorio 

Ja, niin. Vaikka Saimaa onkin the most awesome being in the universe, löytyy universumista todellisuudessa jotain vielä awesomimpaa: kissat. Erityisesti vanhemmillani majaileva Herra Tyyne, Saimaan ihailun ja palvonnan kohde. Ylipäätään Saimaa on vähän sellainen kukkaistyttö, joka haluaa ystävystyä kaikkien eläinten kanssa lajirajoista riippumatta.


(c) Tiia Hämäläinen 

Harrastaminen Saimaan kanssa on todella hauskaa. Sillä on loputon into tehdä, ja se keksii usein kiinnostavia versioita treenattavista asioista ja pakottaa mut miettimään uusia tapoja kouluttaa tuttuja liikkeitä. Agilityssa Saimaa on erittäin nopea, ja se käyttää kroppaansa todella kauniisti & kääntyy pennin päällä. Se on kevyt ohjattava, haasteena lähinnä rimaherkkyys, kun neidin hyppykaari on aika ilmavaraton :D Tokossa Sain kanssa treenaaminen on palkitsevaa, koska se poimii asioita nopeasti ja vastaa hyvin treeniin. Ja vaikka tokovire saattaa välillä olla aika korkeakin, Saimaa ei koskaan piippaa tai vingu. Epäselvissä tilanteissa Saimaa saattaa ilmaista turhautumisensa haukkumalla, mutta työskennellessään se on hiljainen. Maastolajeissa Saipen kouluttaminen on helppoa, koska se käyttää luontaisesti hyvin nenäänsä sekä maa- että ilmavainuisesti ja poimii uudet ideat kerrasta. Ja kuten jo totesin, Saimaa on kiva paimenkoira tällaiselle aloittelijalle, koska se on niin kohtelias lampaita kohtaan. Se on luonnostaan enemmän ajava kuin flänkkäävä, ja sen pää pysyy hyvin kasassa ahtaissa paikoissa.

(c) Tiina Vuorio 

(c) Tiia Hämäläinen

(c) Tiia Hämäläinen 

(c) Tiina Vuorio

(c) Tiina Vuorio

Välillä mietin, että minkä takia mun molemmat koirat ovat niin kuumakalleja, ja olen päätynyt siihen, että sitä saa mitä vahvistaa :D Tykkään itse sähäkästä ja nopeasta tekemistyylistä, joten ylläri mun koirat toimivat juuri niin. Tästä vau-elementistä pitää toki maksaa, joten tarkkuus välillä kärsii. Sätkällä täysiä tekemisen tyyli kuormittaa ikävästi kroppaa ja se vaatii tiheää huoltoa, Saimaa taas tuntuu selviävän kaiken maailman törmäyksistä ilman jumin jumia, pieni kumikoira. Ja onneksi näin, koska Saimaalta tuntuu välillä kokonaan puuttuvan itsesuojeluvaisto...

Olen kyllä saanut Saimaassa enemmän kuin ikinä uskalsin toivoa. Se on samaan aikaan sekä täysin hullu että erittäin järkevä koira, joka toisaalta on koko sydämestään mun koirani ja toisaalta ei välillä edes taakseen vilkaise, kun jätän sen jonnekin hoitoon. Olen päivä päivältä enemmän rakastunut tähän mustavalkoiseen otukseen, ja vähän luulen, että sekin on aika rakastunut muhun <3

(c) Tiia Hämäläinen 

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Jäljen opettaminen keppien avulla

Kun aloin opettaa Saimaalle jälkeä, halusin ehdottomasti kokeilla, saisinko kaiken opetettua operantisti ilman namien kylvämistä. Olin kuullut, että jengi opettaa jälkeä keppien kautta, mutta mulla ei ollut harmainta hajua miten. Mahtava haaste siis! Seuraavan koiran kanssa teen asioita varmasti taas eri tavalla, mutta tässä koottuna Saimaan jäljestyksen vaiheet:

  1. Namiruudut. Ihan pikkupentuna kylvin Saimaalle aterioita maahan aktivoidakseni sen nenää ja tarjotakseni mukavaa aivojumppaa.
  2. Keppien ilmaisu. Sheippasin Saimaan nostamaan ja tuomaan hajustettuja keppejä ja palkkasin näistä superisti.
  3. Keppiruudut. Talloin erilaisiin maastoihin (metsän eri pohjille, hiekkakentille, nurmelle, asfaltille) noin 1m x 1m ruutuja, joihin tiputtelin pieniä keppejä. Vanhensin niitä eripituisia aikoja ja päästin sitten Saimaan haistelemaan. Alkuun sain istua ruudun vieressä aika kauan ennen kuin Saimaa sai kaikki kepit nostettua, mutta muutaman ruudun jälkeen lamppu syttyi ja Saimaa oppi vertailemaan tallatun ja ei-tallatun maan eroja ja pysymään tallatulla alueella.
  4. Keppiruutu + jälki. Kun keppiruudut sujuivat, aloin ruudun tallottuani kävellä pienen jäljen ruudun perään. Kun Saimaa oli tyhjentänyt ruudun kepeistä, se ajautui puolivahingossa minijäljen päässä odottavalle kepille. Pian puolivahingosta tuli tarkoituksenmukaisempaa ja pääsin pidentämään jälkeä & pienentämään keppiruutua. 
  5. Jälki. Aika nopeasti häivytin ruudun kokonaan pois ja aloin tehdä monta pikkujälkeä peräkkäin eli kepin jälkeen matka jatkuikin uudelle kepille. Seuraavaksi aloin pidentää keppien välejä ja lisäillä joka kerta jotain uutta (kaaria, kulmia, uutta maastoa, ikää, pituutta), ja nyt Saimaa jäljestää about alokasluokan tasoista jälkeä.
Olen tosi tyytyväinen tähän metodiin, koska näin koira on saanut itse oivaltaa mistä hommassa on kyse, eikä keppejä ole tarvinnut erikseen treenata. Treenimäärät ovat olleet hyvin alhaisia suhteessa koiran etenemisvauhtiin, ja mun ei ole tarvinnut kylvää nameja eikä miettiä, pitääkö vaatia esim. jokaisen namin syömistä vai ei.

Seuraavaksi treenilistalla ovat janat, joita Saimaa ei osaa ollenkaan. Olemme kyllä aina lähestyneet jälkeä sivusta ja olen antanut koiran itse nostaa jäljen, mutta Saipsu ei ole kovin hyvä tässä. Itse jälkeä voisi pidentää & tehdä keppijäyniä esim. pikkukepeillä ja piilotetuilla kepeillä. Pääkaupunkiseudun metsät ovat yleensä luonnostaan kivasti täynnä häiriöhajuja, mutta kyllä harhoja silti pitää treenata tulevaisuudessa ahkerammin.


perjantai 23. kesäkuuta 2017

Kesän ja alkusyksyn treenisuunnitelmia


Agility
Molemmat tytöt treenaavat kesällä vähemmän aksaa ja pitävät jossain kohtaa useamman viikon täystauon. Treenit tulevat todennäköisesti olemaan piiperryspainotteisia: Saimaa treenaa puomikäännöksiä ja keppejä, Sätkä hyppykäännöksiä. Saimaa juoksi kaksi starttia kesäkuussa ja seuraavat sitten heinäkuun lopulla.

Toko
Saimaan kanssa olisi kiva startata avossa loppukesästä. Treenattavaa olisi erityisesti paikkaistumisessa ja ruudussa, mutta niitä lukuun ottamatta Saimaa on melko kisavalmis, joten olen vähän haaveillut Janakkalan kokeesta 29.7.

Tottis
Sätkän kanssa kesän tärkein projekti on ampuminen. Sillä on voittajaluokan tottis muuten about kunnossa, toki 2kg kapulaa ei olla paljoa testailtu ja paikkamakuu tarvitsisi piilotreeniä. Ampumistreeni on nyt edennyt siihen pisteeseen, että Sätkä tarjoaa äänen kuultuaan itse aktiivisesti seuraamista & kykenee noudoissa palauttamaan kapulan (sille on ammuttu kapulan nostovaiheessa). Kesän lopussa olisi hienoa, jos nykyisessä mielentilassa voisi tehdä kokonaisen seuruukaavion ja ehkä jopa noudot siihen perään.
Saimaan kanssa onkin sitten enemmän duunia ennen koevalmista tottista. Sille on tehty vähän pohjia estenoutoihin, mutta koska haluan rakentaa metriselle hyvän hyppytekniikan, projekti voi viedä aikaa. Tilannetta hankaloittaa se, että mulla ei ole käytössä hajoavaa kangashyppyä enkä millään haluaisi rakentaa korkeutta puuhypyllä. Lisäksi paikkamakuu on täysin hasardi, sitä pitäisi ehdottomasti treenata sillä uudella systeemilläni vähintään kerran viikossa. Eteenmeno puuttuu about kokonaan. Ampumista Saimaa on kuullut nyt vain autoon, ja sieltä se tällä hetkellä tulee hyvällä asenteella treenaamaan. Ajattelin seuraavaksi tehdä sille samaa aktivaatiotreeniä kuin Sätkälle mutta tyhjän pyssyn naksauksilla.

Esineruutu
Sätkä jatkaa kaistaletreeniä, jotta suorat lähetykset vahvistuvat. Sitä voisi myös nostattaa ennen ruutua, jotta saisin jäljestystä vähennettyä.
Saimaan kanssa on nyt tehty esineitä hajunhakuina, ja se irtoaa tällä metodilla kivasti. Haluaisin vielä muutamat treenit kokeilla oikein syviä irtoamisia (70-90m), mutta niihin on turha hakea kovin montaa toistoa. Saimaalle on kerran kokeiltu myös sitä, että esine viedään koiran nähden ruutuun, ja tämä sujui hyvin kapealla kaistaleella, mutta leveämmällä pätkällä lähetys ei ollut kovin suora. Jatkamme siis kapeita kaistaleita, kunnes näyttää siltä, että Saimaa on oikeasti hiffannut suoraan menemisen. Ja kun lähetysrutiini on kunnossa, voisin jossain kohtaa kokeilla lähetystä ilman hajunhakua tai esineen vientiä ja katsoa mitä tapahtuu. Nyt sillä näyttäisi jo olevan hyvä motivaatio esineelle & hyvät luovutukset.

Jälki
Jos aiomme Sätkän kanssa korkata voittajaluokan tänä vuonna, on jälki se osa-alue, joka vaatii eniten treeniä. Haluaisin nyt kesäkuussa kokeilla muutamaa oikeasti pitkää jälkeä, jotta tietäisin tarkemmin missä mennään. Jos näyttää hyvältä, voisin yrittää ilmoittaa Sätkää 29.7. Nurmijärvelle tai 20.8. Kouvolaan.
Saimaan kanssa en oikein osaa sanoa mitä se osaa ja mitä ei. Välillä se jäljestää todella hienosti, välillä taas tuntuu, että se on vielä aika pihalla. Toisaalta paha sanoa mitään, kun tänä vuonna ajettujen jälkien määrän voi laskea yhden käden sormilla :D Kokeilin viimeksi ekaa kertaa lähettää Saimaata "janalle" (jälki lähti 5m päästä), ja yllätyksekseni se eteni suoraan, reagoi jälkeen ja vaihtoi vielä itsenäisesti suuntaa takajäljeltä. Jälkeen kiinnittymisen kanssa oli vaikeuksia ja säädimme alussa paljon, mutta aika hyvä ekaksi janaksi! Keppejä Saimaa nostaa pääasiassa hyvin, mutta muutamia keppejä on kyllä myös ylitetty vain pienin merkkauksin. Ylitykset ovat tapahtuneet silloin, kun Saimaalla on muutenkin ollut vaikeuksia pitää jäljestä kiinni, joten ehkäpä keppivarmuus nousee jälkivarmuuden myötä? Saimaalla ei siis ole kesälle tiettyä teemaa, tärkeintä on että se pääsee ajamaan erilaisia jälkiä. 16.9. olisi Lahdessa koe, jota voisi mahdollisesti harkita.

Viesti
Sätkän kanssa pitänee nyt tehdä niin, että minä olen A-pää, jotta se saisi itsevarmuutta ja luottoa taas juoksemiseen. Luulen, että voittajaluokan matkat eivät ole ongelma jahka tämä ahdistuslukko saadaan purettua, niin ainakin kävi viimeksi. Priorisoin nyt kesän aikana jälkeä, mutta olisi kiva saada viidet viestitreenit alle ennen elokuuta.
Saimaalla varmaan sama homma, viestiä ei tulla treenaamaan niin paljoa. Viime treeneissä se juoksi ekaa kertaa ilman Sätkää, kun Sätkä oli äitini mukana mökillä, ja yllättävän kivasti sujui! Matkat olivat B-A 300m, A-C 600m ja C-A 600m, joten kisamatkaan on toki vielä, no, matkaa. Saimaalla oli vähän vaikeuksia jäljen kanssa, se oli kuulemma pyörinyt lähellä C-pistettä mutta ei ollut ihan omin avuin löytänyt Jonnaa. Lisäksi se kävi ainakin mun pään lähdössä niin kuumana, että meinasi pariinkin otteeseen lähteä omin luvin :D Seuraavaksi vaihdamme kakkospään palkan lelusta kissanruokaan, jotta saamme paremmin koekestävät rutiinit rakennettua.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

BH Saimaa

Oma seura järkkäsi Talin kentällä BH-kokeen, joten houkuttelin Jonnan ja Linkin mukaan ja ilmoitin Saimaan. Kolmessa viikossa ei kyllä ihmeitä tehdä, varsinkin jos yhden niistä viikoista on reissussa :D Onneksi pääsimme käymään koekentällä pariin otteeseen rakentamassa hyvää fiilistä! Saimaan seuraaminen oli vielä vuosi sitten ihan tajuttoman hienoa, mutta kun ei treenaa, asioilla on taipumus unohtua. Nyt seuraamisen paikka on aika eläväinen ja usein turhan edessä, ja täyskäännökset ovat vähän levottomia. Ennen koetta keskityin siis lähinnä naksuttelemaan hyvää paikkaa, ja varsinkin vikoissa treeneissä kokeiltu käsikosketuksen pyytäminen ennen palkkaa siirsi koiraa taaksepäin. Suurin haaste oli kuitenkin paikkamakuu. Mulla on näköjään isoja vaikeuksia opettaa hyvää paikallaoloa, sillä molemmat koirani ovat tajunneet liikkeen idean vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa. Sätkä on tavoilleen uskollisena ollut lampun syttymisen jälkeen hyvin varma paikallaolija, mutta Saimaan kanssa on vielä matkaa luotettavaan paikallaoloon. Se tuntuu aina jossain kohtaa tuumaavan, että mitäs ihmettä mä täällä teen, ja sitten se juoksee iloisesti luokseni. Välillä tämä tapahtuu jo jättövaiheessa, välillä yli minuutin jälkeen, ja Saimaa kestää hyvin ulkopuolisia häiriöitä kuten lelulla leikkiviä ja juoksevia koiria. Eli mun tulkinnan mukaan se ei vain tajua paikallaolon ideaa. Olen jo pidempään yrittänyt tehdä niin, että kun Saimaa (tiheämmästä palkkaamisesta huolimatta) juoksee mun luokse, lähden kävelemään kohti jättöpaikkaa ja odotan, että Saimaa tarjoaa maahanmenoa siellä ennen kuin kävelen takaisin. Tämä ei ole tuntunut auttavan, koska Saimaa pitää takaisin paikalle siirtymistä hauskana ja pomppuisana tapahtumana. Nyt mulla on uusi, vähän hiotumpi lähestymistapa, joka toivottavasti ratkaisee ongelman: jos Saimaa juoksee mun luokse, napsautan sen hihnaan ja kävelen neutraalisti takaisin & otan koko liikkeen alusta. Kokeilin hihnametodia vikoissa treeneissä ennen koetta, ja Saimaa vastasi siihen todella hyvin. Lisäksi olen alkanut palkata namin sijaan lelulla, mikä on Saimaan mielestä niiiiin paljon siistimpää.

No, sitten itse kokeeseen. Arvoin meidät ekaan pariin, ja Saimaa oli ekana paikkamakuussa. Parin hihnaseuruun aikana Saimaa oli kuulemma noussut nenänsä perässä muutamana otteeseen ylös ja palannut hetken päästä takaisin makaamaan, jotain ihan uutta ja jännittävää siis :D Jumppailu siirsi sitä lopulta yli 3m, jolloin tuomari pyysi mua hakemaan koiran, tästä ei pisteitä ja arvosana puutteellinen. Hihnaseuruusta saimme arvosanan hyvä, koska Saimaa oli hlöryhmässä turhan kiinnostunut ruohosta ja muista ihmisistä ja jouduin antamaan lisäkäskyn. Vapaana seuruussa oli vähän samaa ongelmaa, mutta nyt Saimaa oli paremmin hommissa, joten arvosana erittäin hyvä. Liikkeestä istuminen ja liikkeestä maahanmeno & luoksetulo molemmat erinomaisia. Ylipäätään olin todella tyytyväinen, Saimaa jaksoi molemmat seuruut hyvällä intensiteetillä ja ongelmat henkilöryhmässä ja paikkamakuussa menivät treenaamattomuuden piikkiin. Tuomarikin kehui Saimaata ja totesi, että koira on selvästi tavannut sääntökirjaa, kun on niin täsmällinen ja nopea. Hyvänä huomiona tuli lähtöperusasentojen vinous, jota en ole itse tajunnut. Tuloksena kuitenkin hyväksytty.

Kaupunkiosuus sujui ilman ongelmia, ja näin ollen Saimaa sai ensimmäisen tittelinsä ja oikeuden startata pk-kokeissa. Alustava suunnitelma olisi lähteä jälkikokeeseen syyskuun lopulla, mutta ensin pitäisi treenata maastot sekä esteet (ja paikkamakuu!) kondikseen, ja siltikään en tiedä miten ampumisen kanssa käy.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kevään pk-treenikooste

Ah, kevät ja pk-kausi! Agilityn ja tokon treenaaminen on hauskaa, mutta olen kyllä niin kaivannut metsään. Lumien vielä ollessa maassa kävimme Veeran kanssa tekemässä jäljet Vaakkoissa. Saimaan piti tehdä kulmatreeni, jonka oletuksena oli, että koira ajaisi innoissaan heti jäljen alussa olevasta kulmasta yli ---> veisin sen hetkeksi pois ja antaisin sitten uuden mahdollisuuden identtisellä jäljellä. Saimaa kuitenkin jäljesti ekan kulman heti kivasti, joten jatkoimme lopulta seuraavalle ja sitä seuraavalle kulmalle. Vikalla kulmalla sorruin jeesaamaan koiraa, aijai!
Sätkän kanssa mua jännitti lumella jäljestäminen. Lumi oli paikoin upottavaa, paikoin hankikantoa, ja välillä löytyi ihan lumettomiakin laikkuja. Näin kahden tänä vuonna tehdyn lumijäljen perusteella voisin nyt ehkä jopa sanoa, että Sätkää ei enää ahdista lumella jäljestäminen, sen verran hienosti sujui tämä viimeisin 300m pätkä! Janalla minä olin surkea liinan kanssa, mutta koira paikkasi mun mokat, ja jäljen lopussa ollut keppi nousi hyvin.

_____

Seuraavan kerran treenasimme monta viikkoa myöhemmin, tällä kertaa Jonnan kanssa Kallvikissa lenkin yhteydessä ja teemana esineet. Olen pitkään yrittänyt päättää miten opetan Saimaalle esineruudun, ja tein lopulta päätöksen lähteä liikkeelle kaistaletreenillä ja hajunhauilla. Talloimme nyt kaksi 5x20m kokoista kaistaletta vähän matkan päähän toisistaan ja laitoimme esineet molempiin takareunoihin. Sitten vain koira hihnaan ja esineruutuun lenkille. Ekalla esineellä Saimaa sai kehuja ja kannustusta heti kun se reagoi hajuun, ja kannustin sitä nostamaan esineen ---> lelupalkka. Seuraavalla kaistaleella Saimaa paikansikin jo esinettä kivasti, vaikka minä yritin vahingossa mennä toiseen suuntaan :D Esineelle päästyään Saimaa nosti sen itsenäisesti ---> lelupalkka.
Sätkälle nämä kaistaletreenit tulevat niin tarpeeseen! Se kun on aikamoinen ruutuhaahuilija, joka ei todellakaan tarkasta aluetta mitenkään systemaattisesti. Nytkin se ekalla kaistaleella kävi tekemässä aika ison luupin ruudun ulkopuolella ennen kuin nenä löytyi. Kun on niin kiva vain juosta :D

_____

Seuraavalla viikolla kävimme Veeran kanssa tutkimassa Sipoonkorven jäljestysmahdollisuuksia ja teimme jälkien vanhentuessa esineruutua. Saimaan jälki oli 500m pitkä kuudella kepillä, ikää tunti. Janoja en vieläkään ole aloittanut, joten lenkkeilimme taas jäljelle ja annoin Saimaan nostaa sen itsenäisesti. Nostossa onnistuin sotkemaan liinan oikein kunnolla, joten vähän piti säätää ennen kuin pääsimme varsinaiselle jäljelle. Ekat kolme keppiä nousivat hienosti ja kaikki sujui muutenkin kivasti muutamaa liinasotkua lukuun ottamatta. Neljännen kepin Saimaa merkkasi pysähtymällä, mutta jatkoi matkaa nostamatta. Viides keppi nousi suuhun saakka, mutta tipahti saman tien maahan. Sitten tuli joku pieni hukka, jonka jälkeen Saimaa lähti eri suuntaan kuin minne Veera muisteli lähteneensä. En halunnut uutta liinasotkua, joten päästin liinasta irti ja annoin koiran hävitä kummun taakse, eiköhän se sieltä korjaisi hukkaa omia aikojaan. Paitsi että koiraa ei näkynyt eikä kuulunut. Jonkin ajan kuluttua yritin huudella sitä, ja kun koiraa ei vieläkään näkynyt, lähdin kummun taakse etsimään sitä. Hetken päästä Saimaa juoksikin mua vastaan - viimeisen kepin kanssa. Eli mitä opimme? 1. Luota oikeesti siihen koiraan. 2. Älä päästä irti liinasta (montakohan kertaa mun pitää tää "oppia" ennen kuin oikeasti opin?). 3. Saimaa jäljestää paremmin, kun minä en ole sotkemassa sen tekemisiä.
Sätkän jäljestä tuli vain 300m pitkä (3 keppiä, ikää tunti), koska Veeralta oli loppunut maasto kesken. Jäljellä oli kyllä haastetta sitten senkin edestä! Jana oli lumella, ja Sätkä nosti ensin takajäljen. Olen alkanut kääntää sitä näissä välillä suullisesti, jotta pystyn koetilanteessakin korjaamaan takajäljet mahdollisimman kevyesti. Varsinainen jälki sujui ekalle ja tokalle kepille tosi hyvin. Mulla oli aika paha olo enkä jaksanut oikein kävellä, ja tämä kostautui viimeisen pätkän hukalla, kun päästin irti liinasta. Taas. Koska en opi. Sätkä lähti paikkaamaan hukkaa hirveää vauhtia ja päätyi vahingossa lähellä kulkeneelle Saimaan jäljelle, jonka se oikeaoppisesti nosti - olihan se samanikäinen ja saman tekijän tekemä. Vähän aikaa kuljettiin tätä jälkeä ennen kuin minä tunnistin että hei, tästähän me mentiin Saimaan kanssa, joten napsautin liinan irti ja palkkasin koiran.

Esineruutua treenasimme kahdella 5x50m kaistaleella. Ekan kaistaleen esine oli suht edessä, tokan ihan takarajalla, molemmat vähän piilotettuina. Saimaa reagoi ekaan esineeseen nopeasti, mutta se ei heti hiffannut, että esine oli piilotettu. Pienellä kannustuksella esine kuitenkin nousi. Tokalla kaistaleella päästin Saimaan vapaaksi, koska jouduin itse hyppelehtimään lätäköiden yli. Saimaa alkoi heti jäljestää tallauksia, mutta esineelle päätyessään paikansi ja nosti sen kivasti.
Sätkä pinkaisi esineet muistaakseni aika kivasti. Lopuksi se kävi vielä omia aikojaan hakemassa ekan kaistaleen takaosaan vahingossa tippuneen kolmannen esineen, söpö Sämi.

_____

Toissa viikonloppuna treenasimme Vaakkoissa. Lähdimme Jonnan kanssa sinne lenkkeilemään, mutta ennen lenkkiä kävimme tekemässä toistemme junnuille pienet jäljet odottamaan. Jäljille tuli ikää lenkin verran eli about 2h. Saimaan jälki oli 200m pitkä kolmella kepillä. Pientä tarkastelua oli taas ilmassa, koska palatessamme lenkiltä näimme, kuinka pitkän matkaa jäljen päällä kulki pariskunta koirineen, joten tuoretta jälkeä oli aika paljon mukana sotkemassa. Saimaa kuitenkin selvitti kaiken hienosti! Ekalla kepillä se oli taas pikaisen suuhunnoston jälkeen jatkamassa matkaa, mutta jeesasin nyt suullisesti ja kehoitin nostamaan kepin. Yritin palkata tuonnista mahdollisimman hyvin, koska Saimaa on selvästi nyt keksinyt, että ei vitsi, jälki onkin ehkä siistimpi juttu kuin nämä kepit. Hyvä palkkaus auttoi, ja Saimaa nosti seuraavat kaksi keppiä vanhalla tutulla innolla.

_____

Osallistuimme Saimaan kanssa EPK:n harkkatottikseen BH-koirakkona. Mun mukavuusalue ylitettiin moninkertaisesti, kun jouduimme treenaamaan rännänsekaisessa vesisateessa, yök! Mut on todellakin tehty sokerista. Saimaa oli kaikesta huolimatta yllättävän hyvä. Olimme ensin paikkamakuuvuorossa, ja koska mulla ei ollut mitään käryä miten Saimaa pysyisi paikoillaan tällaisessa tilanteessa, jäin suht lähelle seisomaan ja kävin välillä palkkaamassa. Saimaa oli rento eikä ottanut yhtään häiriötä parina olleesta sakemannista, jee! Seuraaminen oli sekä kytkettynä että vapaana ihan jees. Sai teki samaa kuin liikkurin kanssa eli keuli ja puski täyskäännöksissä jaloille, mutta kontakti ja fiilis säilyivät kivasti. Jäävissä ei ongelmaa. Tuomari antoi rakentavaa palautetta ja totesi, että paikkis kuntoon ja kokeeseen.
BH-koirakoiden jälkeen tottiksen suorittivat vielä voittajaluokan koirakot. Saimaa sai kuunnella molempien laukaukset vähän kauempaa, eka setti vain lenkkeiltiin ja tokan setin jälkeen tehtiin puunkiertorataa. Saimaa palautui nopeasti, kun sai tehdä aksaa.
_____

Viime viikon keskiviikkona kävimme Veeran kanssa Viilarissa ottamassa tottikset ja esineruudunSätkä teki ampumistreeniä. Eka viiden toiston setti tehtiin perusasennon tarjoamista laukauksesta (kolmella vikalla toistolla ääni), ja kun tämä sujui kivasti, päätin rohkaistua ja ottaa tokan setin seuraamista. Otin pätkän seuraamista ---> palkkasin lelulla ---> pyysin irrottamaan, heitin namin kauemmas ja jatkoin kävelyä ---> Sätkän syötyä Veera ampui ---> Sätkä juoksi mun luokse seuraamaan ---> palkka jne. Tämä treeni sujui muuten superhyvin, mutta Sätkä ei olisi oikein malttanut syödä pientä naminpirpanaa, ensi kerralla jotain parempaa ja isompaa herkkua mukaan. Viimeinen setti toteutettiin spontaanisti noutona. Sätkän ääniahdistus on tottiksessa näkynyt nimenomaan noudoissa, ja kapulaa on ollut tosi vaikea palauttaa mua kohti ilman pureskelua, tiputtelua ja haukkumista. Nyt Veera ampui Sätkän nostaessa kapulaa, ja ihme ja kumma, Sätkä teki pelkästään täydellisiä palautuksia! Siis vitsi miten hyvin tämä treenimuoto on toiminut, uskomattoman nopeaa kehittymistä!
Saimaa sai siis kuunnella kokonaisen pesällisen laukauksia autoon. Kun otin sen ulos, se oli suht rento, mutta ei olisi halunnut tulla ihan mun lähelle (Sätkää kyllä moikkasi iloisesti). Kävelin kentälle ja vierittelin nameja maahan aina, kun Saimaa oli aktiivinen mua kohtaan. Kentällä aloitin treenit saman tien ja Saimaa normalisoitui heti. Saimaa sai tutustua baby-pk-A:han ja juosta sitä edes takas ensin vapaamuotoisesti ja sitten kevyen kapulan kanssa. Yritin vähän ottaa kokonaisia noutojakin, mutta Sai ei ihan vielä hiffannut tuoda kapulaa esteen kautta. Ensi kerralla parempi suunnitelma kehiin. Sitten tein eteenmenoa lelulle. Kasvatin etäisyyttä joka toistolla, ja viimeisellä Saimaa sai tykittää koko kentän poikki. Tämä treeni oli virneestä päätellen superhauska.

Esineruutuna taas kaksi kaistaletta, 5x30m, molemmissa esineet takana. Sätkällä kesti ekan esineen kanssa yllättävän kauan, toka esine nousi nopeasti. Saimaa sai taas lenkkeillä ekalle esineelle ja nostaa sen itsenäisesti, mutta tokalla esineellä kokeilinkin tehdä niin, että kun Saimaa oli merkannut esineen, vein sen vähän taaksepäin ja vapautin esineelle sieltä. Saimaa juoksi hyvin esineelle mutta vähän tuumaili että onko tää aurinkolasipussi muka oikeesti nostettavissa, pienellä kannustuksella nosti ja toi mulle. Sitten tein todella hölmön tempun ja kävin viemässä esineen takaisin paikoilleen & yritin lähettää Saimaan uudestaan. Saimaa ei yhtään tajunnut mun lähetysyritystä, yritti vain tarjota viereiseen puuhun kiipeämistä :D Otin muutaman askeleen kohti esinettä ja sain Saimaan lähtemään, nyt esine palautui oma-aloitteisesti. Mutta siis mikä ihmeen logiikka oli tuossakin! Minähän nimenomaan haluan koiran ajattelevan, että kun esine on löydetty, samasta paikasta ei enää löydy uutta. Pöljä ohjaaja.

_____

Tämän viikon perjantaina teimme Jonnan kanssa Sipoonkorpeen junnujäljetSaimaan jäljen pituutta en osaa sanoa, varmaan about 300m, ikää puolitoista tuntia ja viisi keppiä. Ekat kolme keppiä nousivat hyvin, mutta polunylityksessä jälki hukkui, kun Saimaa meni pokkana polun yli, vaikka Jonna oli tehnyt polulle kulman ja seurannut polkua jonkin aikaa. Hauska jäynä! Saimaa ei itse paikannut hukkaa, joten liina irti ja kohti autoa. Sätkä oli autodynamiikan vuoksi mukana jäljellä ja tuli Jonnan kanssa perästä, ja Saimaan jäljestyksen loputtua se päätti omia aikojaan jäljestää vikalle kepille, mistä tietenkin tuli pallopalkka. Link ei myöskään päässyt omaa jälkeään loppuun, joten mukana ollut Sätkä sai juosta kaksi vikaa keppiä mulle. Sillä on kyllä tuo keppimotivaatio kohdillaan :D

_____

Treenattavaa:

Sätkä jälki

  • Nyt tehty vain beibipituuksia, pitäisi saada "oikeita" jälkiä alle jos kolmosluokkaan meinaa.
  • Keppihaastetta minikepeillä ym.
  • Inka pitää siitä liinasta kiinni.

Saimaan jälki
  • Vaikeutta lisää, jotta Saimaa hiffaa, että siitä jäljestä on oikeasti pidettävä itse huolta.
    • Erilaisia alustoja, harhoja, vaikeita jäyniä.
    • Jos jälki hukkuu, koira menettää palkan mahdollisuuden eli viedään autoon.
  • Kepeillä superpalkka, jotta jälki ei vie liikaa mennessään.
  • Janat.

Sätkän esineet
  • Sätkä saa hakea esineitä Saimaan kaistaleilla jatkossakin, toivottavasti tämä tarkentaisi työskentelyä.

Saimaan esineet
  • Erillisenä sheippaustreeninä erilaisten esineiden itsenäistä nostamista ja tuomista.
  • Vähitellen lähetyksiä mukaan varsinaiseen esineruutuun.

Sätkän tottis
  • Ampumistreeniä lisää. Eka setti perusasennon tarjoamista, jonka jälkeen voisi ottaa erilaisia variaatioita liikkeistä (seuraamista ja noutoja varmaan lähinnä).
  • Kentälletulot paremmiksi. Olen yrittänyt naksutella ja palkata aktiivisuutta, mutta luulen, että tähän pitää keksiä joku superhyvä palkka.
  • Voittajaluokassa tulevia juttuja pitäisi myös treenata (juoksujäävät, kaksikiloinen kapula, paikkamakuun piilo).

Saimaan tottis
  • Paikkamakuu.
  • Ampumistreeni jatkuu autoonkuultuina laukauksina, kunnes Saimaa tulee autosta heti rennolla otteella treenaamaan. Seuraavaksi otan mukaan perusasennon tarjoamista.
  • Eteenmenon fiiliksen vahvistamista lelulla.
  • Molemmat esteet vähitellen mukaan.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Juha Pasasen Jälkikoira-seminaari

Sunnuntaina pääsin kuuntelemaan Koirakoulu Vision järjestämää Rajavartiolaitoksen Juha Pasasen Jälkikoira-seminaaria. Suora lainaus seminaarin kuvauksesta:

"Koiratoiminnan opettaja Juha Pasanen työskentelee Rajavartiolaitoksessa Raja- ja merivartiokoululla rajaturvallisuuden opetusyksikössä. Hänen työnsä on monipuolista. Se sisältää erilaisten koiranohjaajien kurssien ja koulutuksien suunnittelua ja johtamista, sekä EU:n rajaturvallisuusviraston Frontexin kansainvälisiä tehtäviä. Hän kuuluu "EUBG K9 instructor" -teamiin, jonka myötä hän on kiertänyt koiransa kanssa eri EU maissa kouluttajana Frontexin järjestämillä koiranohjaajakursseilla.
Juha Pasasen koulutusmenetelmät perustuvat operanttiin ehdollistamiseen. Hän keskittyy koulutuksessa todella paljon koiran ja ohjaajan väliseen suhteeseen, johon kuuluu hyvä hallinta, koiran hyvän motivaation sekä keskittyneen työskentelyn, koiran oppimishalun sekä ongelmaratkaisunkyvyn kehittäminen, mutta myös koiran sosiaalisuus ja ympäristökoulutus."

Mielestäni on aivan mahtavaa, että rajakoirakoulutuksessa on otettu operantit metodit käyttöön tällä tavalla! Ja tulokset puhuvat puolestaan, kun koirat valmistuvat virkatehtäviin nopeammin, niillä on pidempi virkaikä ja mikä tärkeintä, niiden hyvinvointi on parantunut. Toivottavasti näiden hyvien tulosten myötä tämä tapa kouluttaa koiria valuisi enemmän ja enemmän myös harrastuspuolelle.

Muistiinpanoni neljän tunnin Jälkikoira-luennolta:
  • Muutama vuosi sitten virkakoirakouluttajat tulivat siihen tulokseen, että jäljenopetusmetodi (lähtöhaju, hajuerottelu, itse jäljen vahvistus jne jne) ei ole niin oleellinen kuin mielentila, joka jäljelle rakennetaan.
  • Pasasen termistössä mielentila = stressitaso.
    • Voi olla liian alhainen, sopiva tai liian korkea.
  • Kaikki lähtee liikkeelle neljästä peruspalikasta, joiden tulee olla kunnossa:
    • 1. Koiran ja ohjaajan välinen suhde
      • Koiran kanssa luodaan hyvä suhde jo ennen koulutuskentille siirtymistä. Hyvinvoivan koiran elämään kuuluu ruuan, liikunnan ja virikkeiden lisäksi ei-aktiivista hengailua ohjaajan kanssa.
      • Tottelevaisuus (koiralla on selkeät rajat, hyvä luopuminen ja hyvä hallinta).
        • Koiraa ei kouluteta paineen tai konfliktien kautta.
    • 2. "Operantti" koira, jolla on halu oppia
    • 3. Koiran sosiaalisuus
      • Muut koirat, ihmiset ym.
      • Viittauksena ykköseen koiran ja ohjaajan suhde ei ole hyvä, jos toisten koirien kohtaamisessa ohjaaja nykii hihnaa ja äksyilee koiralle.
    • 4. Ympäristöoppi
      • Mikä tahansa ympäristö on koiralle ok, pennun sosialistaminen eri ympäristöihin.
  • Näiden peruspalikoiden läpikäymiseen Pasanen käytti paljon aikaa. Heillä koirakko ei pääse varsinaiseen koulutukseen ennen kuin nämä ovat kunnossa.
    • He testaavat koirakon välistä suhdetta seuraavasti: koira tuodaan kentälle ja päästetään vapaaksi, ohjaaja jää seisomaan hiljaa paikalleen. Koiran tulisi olla heti aktiivinen ohjaajaa kohtaan eikä esim. juoksennella ympäriinsä (tai hyppiä ohjaajaa vasten, jolloin joo koira on aktiivinen ohjaajaa kohtaan, mutta stressitaso on liian korkea). Ja jos koiralle heitetään pallo, sen tulisi palata pallon kanssa kohti ohjaajaa samaa vauhtia kuin millä se pallolle juoksi.
  • Palkkaa koiraa esineistä aina sen mielestä parhaalla palkalla. Näin sillä on paras mahdollinen motivaatio, minkä seurauksena se on aktiivinen ja halukas oppimaan.
    • Saalispalkka nostaa kyllä stressitasoa, mutta jos 4 peruspalikkaa ovat kunnossa, koira osaa palautua jäljelle (esim. esineilmaisu ---> saalispalkka ---> irrotus ---> istu ---> jälki, jolle koira lähtee hyvän luopumisen ansiosta hyvällä stressitasolla).
  • Jos koira jäljestää liian kovassa stressissä, se menettää palkan, kun jälki hukkuu koheltaessa (negatiivinen rankaisu).
    • Kun susi jäljestää nälkäisenä hirveä, koheltaako tai vinkuuko se? Ei. Tämä ei tarkoita etteikö sen motivaatio olisi kohdillaan, susi vain tietää, että koheltaessa se menettää jäljen ja hirven.
    • Palkan on oltava riittävän arvokas, jotta sen menetys on koiralle merkitsevää (ei esim. niin, että koira hukkaa jäljen ---> ohjaaja lähtee viemään koiraa autolle ---> koira on että jee kivaa metsälenkki eikä välitä siitä, että se menetti palkkansa).
  • Nuuskutus vs. tavallinen hengittäminen:
    • Kun koira nuuskuttaa, hajureseptorit kohtaavat enemmän molekyylejä ja välittävät enemmän infoa aivojen hajualueille kuin tavallisesti hengitettäessä.
    • Pennulle voi opettaa nuuskuttamisen kannattavuutta kaikennäköisellä nenätyöllä, esim. ruuan etsimisellä maasta.
    • Nuuskuttaminen on fyysisesti rankempaa, kun happi ei kulje normaalisti, ja helteellä/pitkillä jäljillä koiran on välillä avattava suutaan hengittääkseen voimakkaammin.
  • Rajakoiria tauotetaan kesken jäljen yllättävän vähän. Näin pk-harrastajan näkökulmasta 2km jälki on jo pitkä, mutta tietenkin heidän näkökulmastaan 2-3km jälki on lyhyt, kun edes 5km jälki ei ole mitenkään pitkä.
  • Pitkän jäljen määritelmä ei tietenkään ole yksinkertainen, koska se riippuu niin paljon ympäristöstä. Jäljen haastavuuteen vaikuttavat jäljen ikä, millä pohjalla jälki kulkee, millaiset ovat sääolosuhteet jne jne.
    • Pehmeämpi alusta on helpompi.
    • Jälkeä vaikeuttavat mm. tuuli, pakkanen (haiseeko pakastemansikka samalta kuin tuore?) ja kuivuus.

  • Motivaatio = kohdennettua energiaa.
  • Stressi = kohdentamatonta energiaa.
    • Tähän kategoriaan kuuluvat kaikki kulman ylitykset, esineen ohitukset ym.
    • Stressi ei aina ole seurausta ikävästä asiasta.
      • Tyypillinen stressin aiheuttaja on odotusarvon nouseminen ("jee kohta jäljestetään") ---> mennään liian kovaa ja huolimattomasti.
      • Odotusarvoa kyllä tarvitaan, mutta se voi olla stressitilan suhteen kompastuskivi. Jos paras mahdollinen palkka aiheuttaa liian kovaa odotusarvoa, ongelma piilee yleensä jossain neljästä peruspalikasta (esim. huono luopuminen).
    • Mikä siis aiheuttaa liian kovaa stressiä?
      • Aikaisemmat epämiellyttävät kokemukset, liian vaikea harjoitus, liian kova odotusarvo jne.
      • Lopputulos on joka tapauksessa huono.
    • Koira käsittelee stressiä neljän F:n kautta:
      • Flirt (mielistelevä, "flirttaileva" koira)
      • Flight (väistävä koira)
      • Freeze (usein ajatellaan tietyissä piireissä virheellisesti, että "onpa kova koira kun vastustaa, lisää painetta kehiin")
      • Fight
    • Paineen kautta koulutettaessa koira oppii pelkäämään virheitä. Koira työskentelee flirtin alla ja itse jälkisuoritus voi olla ok, mutta tässä pitäisikin miettiä miltä koirasta tuntuu. Toisin sanoen paineen kautta koulutus = bullshit.

  • Seuraavaksi pohdittiin koiran hajukuvaa eli sitä, mitä koira on oppinut jäljestämään.
    • Jäljestäessään koiralla on alustasta riippuen tarjolla useita eri hajuja, tärkeimpinä rikottu maa ja jäljentekijän haju.
    • Pehmeälle pohjalle tehdyllä jäljellä pätee yhden teorian mukaan pari nyrkkisääntöä:
      • Ensimmäiset 30min saakka päähajuna on rikottu maa.
      • Ihmisen haju on suurimmillaan 1-3h vanhalla jäljellä.
    • Me emme koskaan voi olla varmoja mitä koira haistaa ja mitä hajuja se oppii seuraamaan.
    • Ihmisen hajulle opettaminen on turvallinen vaihtoehto, koska silloin ympäristöolosuhteilla on pienempi vaikutus koiran työskentelyyn.
    • Vanha metodi eli namijälki: jokaiselle askeleelle nami, jonka jälkeen koira tuodaan suht nopeasti jäljelle, jotta linnut/muurahaiset eivät ehdi päästä käsiksi nameihin.
      • Seurauksena koiran oppima hajukuva on rikottu maa + ruoka.
    • Ensin opittua hajukuvaa on vaikeampi muokata.
      • Esim. rikotun maan hajua hakeva koira voidaan kyllä opettaa asfaltille, mutta ongelma voi ilmetä samalla jäljellä tapahtuvissa siirtymissä. Asfaltilta pehmeälle maalle koira siirtyy sujuvasti, mutta takaisin asfaltille paluu on haastavaa, kun "vanha tuttu" rikottu maa toimii niin isona vahvisteena.
    • Siksi jäljestystä opetettaessa tulisi miettiä, mitä jälkitreeni vahvistaa.
      • Pehmeälle pohjalle tehtyä ruutua/jälkeä tulisi vanhentaa vähintään tunti.
      • Kovalla pohjalla tämä ei ole niin tarkkaa.

  • Rajakoirat opetetaan nykyään yleensä jäljestämään esineiden kautta.
    • Esineelle luodaan kova motivaatio.
    • Koira opetetaan etsimään esinettä ohjaajan edestä, oli jälkeä tai ei, ja varsinainen tallaaminen & jälki otetaan mukaan myöhemmin.
    • Esineille opetetaan "jälki"-vihje, ja tuleva jäljestäminen on esineiden etsimistä.
  • Ruokaakin käytetään yhä jonkin verran, mutta erona vanhaan namijälkeen on se, että namit laitetaan askelten väliin, ei askeleille, jotta ei vahvisteta rikkoutuneen maan hajua.
    • Tätä käytetään koirille, jotka eivät luonnostaan laita nenää maahan.
    • Pennulle voi namiruutua käyttää muutaman kerran vahvistamaan ajatusta siitä, että "jälki"-vihje tarkoittaa nenän laittamista maahan (n. 1x1m ruutu, vähintään tunnin vanha).

Jäljen opetus
  • Kun koiralla on kova motivaatio esineeseen ja ilmaisu valmiiksi sheipattu, se opetetaan etsimään esinettä ohjaajan edestä n. 3x3m kokoiselta alueelta (ei tallattu).
    • Ohjaaja on koiran takana ja tiputtaa (riittävän pienen) esineen koiran eteen ---> esine häviää pohjaan ---> koira vapautetaan etsimään ---> palkataan ilmaisusta.
    • Seuraavassa vaiheessa tiputus feikataan ---> koira etsii ---> koira ei löydä heti esinettä ja lähtee kauemmas ---> ohjaaja vaivihkaa tiputtaa esineen eteensä ---> koira palaa takaisin ja löytää esineen ---> palkka ilmaisusta. Tällä treenillä koiran etsintäkesto ohjaajan edessä olevalla alueella paranee.
    • Seuraavana haasteena ohjaaja voikin kääntyä ympäri ja tiputtaa esineen vasta nyt eteensä, jolloin koira oppii taas etsimään ohjaajan edestä.
    • (Iso pussi miniklemmareita on hyvä hankinta, koska sieltä voi antaa myös vieraille jäljentekijöille esineitä ennen kuin he lähtevät tekemään omalle koirallesi jälkeä. Esimerkkivideolla nähty jäljestävä labbis ilmaisi konginmurusia.)
  • Perusteet varsinaiseen jäljestämiseen opetetaan tallattujen ruutujen avulla (n. 1x1m). Ruututreeni aloitetaan nurtsilta, ja haastetta lisätään aika reilua vauhtia (erilaiset alustat, ruudun ikä, erilaiset sääolosuhteet, omatekemät ja muiden tekemät häiriöt jne.). Ruudulla voi koiralle opettaa about kaiken oleellisen mielentilasta alkaen.
    • Ruututreenin ideana on opettaa koiralle vertailua oikean hajun ja väärien hajujen välillä.
    • Pentu päästetään haistelemaan tyhjää ruutua, ja pennun näkemättä ruutuun tiputetaan yksittäisiä nameja, joita pentu sitten löytää pysyessään alueella. Vertailua voi tehdä esim. 10-15min, kuitenkin niin, että pentu ei väsy (mä en tiedä mikä superpentu jaksaa aktiivisesti haistella kymmentä minuuttia, ehkä ne on ne malit :D).
      • Ruuan etuna tässä harjoituksessa on se, että treeni ei katkea samalla tavalla kuin lelulla palkatessa.
    • Ruututreeniin on helppo palata vanhemmankin koiran kanssa, jos jäljellä ilmenee esim. kaahotusongelmia.
    • Kun koira osaa etsiä esinettä ohjaajan edestä, esineet otetaan mukaan ruututreeniin. Idea on sama kuin nameilla tehdyssä ruudussa eli kun koira vertailee tyhjää ruutua ympäröivään alueeseen, ruutuun tiputetaan pieni esine (esim. miniklemmari) koiran huomaamatta. Koira löytää ja ilmaisee esineen ---> palkka.
      • Esineen ei kannata olla valmiiksi ruudussa, koska koira saa siitä kyllä hajun jo ruutuun mentäessä eikä joudu tekemään vertailua.
    • Talloja menee ruutuun ja palaa ruudusta aina samaa reittiä.
    • Ruuduilla voi treenata kaiken maailman haasteita, kuten yllä jo mainitsin.  Yhtenä esimerkkinä Pasanen käytti seuraavaa: edellisenä iltana tallotaan ruutu ---> seuraavana päivänä tullaan koiran kanssa tekemään harjoitus ---> koiran tehdessä vertailua ohjaaja kävelee ristiin rastiin ruudun ulkopuolella ---> koira oppii, että samankin tallojan hajut ovat eri juttu, kun toiset askeleet ovat 12h vanhoja ja toiset tuoreita.
      • "Älä treenaa pelkästään omatekemiä jälkiä tai koirasi ei osaa jäljestää muiden hajuja" on myytti. Muiden tekemät jäljet ovat lähinnä haaste ohjaajalle, kun ei voi tiedostamattaan auttaa koiraa.
    • Pennun kanssa voi myös kokeilla seuraavaa harjoitusta: kun pentu oikein himoitsee päästä ruutuun, sitä pidetään kesken ruututyöskentelyn hetki rinnan ympäri kiinni ennen kuin se päästetään takaisin ---> pentu oppii, että epämiellyttävästä estämisestä pääsee eroon, kun oikein yrittää pitää kiinni hajusta/jäljestä (negatiivinen vahvistaminen). Myöhemmin varsinaisia jälkiä tehdessä koira seuraa liinasta vetävää ohjaajaa paitsi jos se on hajulla, jolloin se vastustaa liinan vetoa.
    • Pasanen itse tekee ruutua niin, että hän näyttää koiralle etukäteen, että kato hei mulla on täällä purutyyny, sitten päästää koiran ruutuun ja esineilmaisusta palkkaa purutyynyllä. Palkkana kuulemma toimii myös täydessä varustuksessa oleva maalimies, ja kyseisen koiran paras koskaan ajama jälki oli sellainen, jossa maalimies kulki mukana :D
    • Jos koira kääntyy ilmaisussa (rajakoirilla esineen tuijottaminen) vinoon, ohjaaja siirtyy koiran taakse ennen kuin palkkaa.
  • Kun ruututreeniä on tehty riittävästi, voidaan ruutua vähitellen kaventaa ja pidentää.
    • Tallotaan yhä koko alue, ei tarvitse miettiä askelten suuntaa tässä vaiheessa.
      • Tallottaessa ruutua sieltä yhä tullaan pois samaa reittiä kuin sinne mennään, jotta ruudusta ei poistu tekijän jälkiä kuin lähestymissuunnassa.
      • Kun ruutu on leveydeltään about kengän luokkaa, voi tallomisessa kulkea esim. sivuttain alusta loppuun ja lopusta alkuun = edestakaisin.
      • Tallominen ei tarkoita mitään maan potkimista tai tamppaamista (ei vahvisteta rikotun maan hajua).
    • Pyöriminen jää nopeasti pois, koska koira on oppinut työskentelemään ohjaajan edessä.
  • Kulmien opettaminen
    • Pitkäksi ja kapeaksi muuttunutta ruutua edetään, kunnes tallottu alue loppuu. Tallotun alueen lopussa ei ole esinettä ja koira todennäköisesti menee rajasta yli. Kun koira lähtee ei-tallatulle alueelle, ohjaaja tiputtaa esineen ruudun päähän ---> koira löytää esineen ja saa palkan heti palatessaan ruutuun.
    • Näin koira oppii reagoimaan hajun loppumiseen, ja tästä rakentuu myöhemmin kulmatyöskentely.
  • Kun koira osaa pyörähtää takaisin heti rajalle tultuaan, jälkeä voi alkaa talloa normaalimmilla askeleilla.

  • Jälkitreeni alkaa jo silloin, kun koira otetaan autosta, ja treeni jatkuu koko matkan autolta jäljelle (ja tietenkin varsinaisella jäljellä).
    • Suurin osa epäonnistumisista harjoituksissa tapahtuu tällä välillä, koska siirtymän aikana koiran stressitaso nousee liian korkeaksi.
      • Tämä näkyy esim. ääntelynä tai jäljelle kiskomisena.
    • Koiraa voisi esimerkiksi syöttää tiheästi koko matkan sopivan mielentilan ylläpitämiseksi.
    • Nuorelle koiralle voi laittaa vähän ruokaa jäljen alkuun merkiksi aloituksesta.
    • Pentua ei koskaan nosteta jäljeltä pois ja kanneta muualle (negatiivinen rankaisu), koska koiralle tulee seuraavalla kerralla kiire + stressi ("apua voin menettää tän hetkenä minä hyvänsä"). Jäljeltä voi poistua samalla tavalla kuin jäljelle tultiinkin eli syötellen.
  • Jos koira tuodaan jäljelle aina niin, että jälki lähtee suoraan eteenpäin, voi koira tehdä aina lähetettäessä syöksähdyksen ja päätyä silti jäljelle (sama pätee namijäljillä, kun nameja harvennetaan: ei haittaa vaikka ei haistelisi tyhjiä, koska kohta taas törmää namiin).
    • Koira voidaan tuoda/lähettää jäljelle niin, että sen nenä ja ohjaajan rintamasuunta ovat poikittain jäljen kulkusuuntaa vastaan. Jos koira nyt syöksähtää lähetyksessä, edessä ei olekaan jälkeä jolle vahingossa päätyä. Jos koira jatkaa työskentelyä nenä maassa, ohjaaja antaa sen tehdä hommia. Kun koira tajuaa, että hitto ei tässä olekaan jälkeä (nostaa päätään?), palkkalelu tiputetaan maahan ja koira viedään autoon = menettää jäljen ja mahdollisuuden palkkaan. Hetken päästä se saa uuden mahdollisuuden samanlaisella setupilla, ja tämä toistuu kunnes koira aloittaa nenätyöskentelyn jo lähetyksessä ja löytää jäljen heti.
      • Toisin sanoen näitä juttuja treenatessa voi joutua varmuuden vuoksi tekemään valmiiksi vaikka 10 samanlaista pientä jälkeä.
      • Joskus jälki jatkuu vasemmalle, joskus oikealle. Etäisyyttä jälkeen kasvatetaan vähitellen.
      • Jos koira ryntää, ohjaaja juoksee kiltisti perässä: "Ai sä haluut että juostaan? No okei!"
      • Jos koira valitsee takajäljen, toimitaan samalla periaatteella. Jos koira kuitenkin jatkaa takajäljen ajamista, sitä seurataan kiltisti autolle saakka.
    • Sama homma pätee kulmatyöskentelyssä. Jos koira menee kulmasta yli, ohjaaja seuraa perässä, ja kun koira tajuaa, että eihän se jälki täällä ole, se viedään autoon.
      • Taas monta samanlaista lyhyttä jälkeä yhdellä kulmalla valmiina odottamassa.
      • Esine (=palkka) odottaa melko pian kulman jälkeen.
    • 4-6 toistoa todennäköisesti riittää, jotta koira tajuaa, että jäljellä ei kannata hötkyillä.
    • Toki tämän treenin onnistuminen vaatii sitä, että palkka on koiralle niin arvokas, että sen menettäminen kirpaisee.
    • Kun koira on ilmaissut jäljellä olevan esineen ja se on saanut palkkansa, se kannattaa laittaa istumaan/maahan siihen kohtaan, jossa esine oli, koska tiedetään, että jälki jatkuu siitä. Mutta koiraa ei tässäkään tarvitse aina laittaa suoraan nokka kohti jälkeä, vaan sille voi tehdä yllä mainitun jäljennostamistreenin kaltaisia "huijauksia" ja laittaa se eri suuntiin vinoon & yrittää lähettää tyhjään. Koiran tulisi aina paikata nämä ohjaajan virheet ja nostaa jälki uudestaan oikein.
    • Treenaa vain yhtä haastetta kerrallaan.

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Koiran kanssa vaeltamisesta


Siivosin koneelta kuvia ja törmäsin vanhoihin reissuotoksiin, joista inspiroituneena kokosin juttua koirien kanssa vaeltamisesta. Kun isäni aikanaan tutustutti minut eräilyn saloihin, oli selvä homma, että Rommi kulki Lapissa mukana. Viime vuosina olen taas innostunut vaeltamisesta, ja Sätkä ja Saimaa ovat molemmat saaneet opetella rinkkaa raahaavan ihmisen tahdissa kävelyä. Lokakuussa 2014 teimme Saaran ja Sätkän kanssa parin yön reissun Repovedelle, elokuussa 2015 kävelimme Emman ja Sätkän kanssa viikon Käsivarren erämaassa ja saman vuoden lokakuussa Saimaa pääsi ekalle yhden yön minireissulleen Helvetinjärven kansallispuistoon mun, Saaran ja Sätkän kaverina. Viime vuoden Norjan-reissu Lofooteille jäi koirilta väliin, koska pikkuiseen autoomme ei olisi mahtunut neljän ihmisen ja tavaroiden lisäksi about grammaakaan ylimääräistä. Tänä kesänä olisi kuitenkin tarkoitus suunnata taas nokka kohti Lappia ja Saimaan ensimmäistä oikeaa vaellusta.

Repovesi 2014



Saara ja Sätkä Olhavan juurella 



Saara, Sätkä ja rinkkatorni





Kilpisjärvi-Halti-Kilpisjärvi 2015

Jäimme bussista pysäkin liian myöhään, joten kävely alkoi useamman kilometrin asfaltintallomisella Kilpisjärven viertä.

Saana pilkistää puiden takaa.



Aurinko paistoi koko viikon lähes pilvettömältä taivaalta, ja "kaiken varalta"-shortsit olivat jatkuvassa käytössä. Jouduimme pitämään helteen takia paljon taukoja, mutta onneksi reitti kulki vesistöjen viertä eikä koiralle tarvinnut juurikaan kantaa ylimääräistä vettä. Sätkä kävi myös paljon uimassa. 
Voin tunnustaa, että Sätkä kulki lähes koko reissun vapaana, ja remmi roikkui rinkan päällä lähinnä koristeena. Toki aina muita ihmisiä kohdatessamme pyysin Sätkän vierelle, ja iltaisin tuvilla varmistin muilta reissaajilta, että koiran läsnaolo oli ok (ja että ei haitannut, vaikka se ei ollut kytkettynä). Muutaman kerran yövyimme teltan sijaan tuvassa sisällä, tietenkin kanssanukkujien luvalla. Hyvin käyttäytyvä koira ei tuntunut haittaavan ketään, päinvastoin, moni ihasteli Sätkää ja olisi halunnut tehdä lähempää tuttavuutta. Sätkä tietenkin aristeli lähes kaikkia, mutta kepinheitto kyllä kelpasi.

Ekat pari päivää Sätkä paineli kaukana edellä ja juoksi varmasti ainakin kolminkertaisen kilometrimäärän meihin nähden. Ja kun meidän mittariimme kertyi ekana päivänä 15km ja tokana 18km, oli Sätkän urakka aikamoinen. Virheestä viisastuneena en todellakaan enää antaisi koiran kiskaista tuollaisia kilometrejä heti alkureissusta, vaan ottaisin sen hihnaan osaksi aikaa, vaikka hitaan ihmisen tahtiin kulkeminen onkin koiralle raskasta.
Kolmantena päivänä Pihtsusjärvelle saavuttaessa Sätkä alkoi ontua toista etujalkaa. Syynäsin sen läpikotaisin enkä löytänyt ulkoisia vammoja tai tuntenut kuumotusta, ja koska ontuminen oli melko satunnaista & ilmeni erityisesti levon jälkeen, tuumin sen olevan lihasperäistä. Pieni ahdistus ehti iskeä, koska olimme reissun kaukaisimmassa pisteessä ja usean päivämatkan päässä Kilpisjärveltä, joten vaihtoehtoina oli kävely tai helikopteri. Ontuminen ei ollut pahaa, joten päädyimme yrittämään jalkaisin. Teimme myös seuraavalle päivälle suunnitellun Haltin huiputuksen sillä ajatuksella, että minä ja Sätkä palaisimme takaisin tuvalle, jos ontuminen alkaisi kunnolla taas.
En tiedä oliko syynä yleinen väsymys vaiko kipeä jalka, mutta Halti-päivästä alkaen Sätkä sovitti vauhtinsa meidän vauhtiimme ja piti vapaaehtoisesti taukoa silloin, kun mekin pysähdyimme. Sämpylä oli todella hellyyttävä, kun se kartanlukutauoillakin alkoi heti kaivaa maahan pientä kuoppaa pesäpaikakseen & nukahteli vähänkin pidemmillä tauoilla. Teltassa saimme yleensä niin omaa etäisyyttä vaativan koiran ihan kylkeen rapsuteltavaksi.

Halti-päivänä Emmaa ja Sätkää vähän väsytti, vaikka mukana oli vain puolityhjä rinkka.

Haltin näköala

 Reissukolmikko edustuskunnossa...

...ja reissukolmikko todellisuudessa.


Sätkä selviytyi näppärästi monen kilometrin kivikosta sekä ylös että alas mentäessä. Temppukoiran kropanhallinta hyötykäytössä.



Pihtsusjärvi

Sätkälle kelpasivat vain pienimmät kepit. Tai siis.

Emma ja Sätkä Pihtsusjärveltä lähdettäessä

Sinne jäi tupa.

Mun ja Sätkän hellyyshetki

Pihtsusköngäs 



Viimeinen etappi edessä. 

Raja-aita ei meitä pysäyttänyt, kun siirryimme Norjan puolelle.

Tässä(kin) on hyvä vetää päikkärit, tuumi Sämpylä.


Norjan puolella Suomen nyppylät alkoivat tuntua melko vaatimattomilta.

Inka ja puuraja!

Sätkä vapaaehtoisesti Emman rapsuteltavana.

Lyhyt muistilista koiran kanssa vaeltamista ajatellen:
  • Ota koiralle mukaan 
    • hihna
    • riittävästi energiapitoista ruokaa, koska kulutus on suuri
    • vesikuppi (mulla on sellainen kasaan menevä muovinen)
    • ylimääräinen vesipullo, jos veden tasaisesta saatavuudesta ei ole varmuutta
    • takki telttaöitä varten (Pomppa on kyllä lämmin, mutta ensi kerralla otan mukaan jotain pienempään tilaan menevää)
    • EA-kamat (kyypakkauksia, puhdistusainetta, sidetarpeet, tassurasvaa jne.)
    • oma makuualusta (esim. puolikas ihmisen solumuovialustaa)
    • (tossut)
    • puhelinnumerolla varustettu panta
    • koiran oma reppu
      • Mun koirat ovat tähän mennessä kulkeneet ilman, mutta ensi reissussa nuo saavat kyllä itse kantaa vähintään ruokansa. En tosin ole vielä päättänyt otanko yhden repun vuoroteltavaksi vaiko molemmille omat. Repun toimivuus tulisi tarkistaa ennen pitkää reissua, jotta asetukset ovat kunnossa ja mikään ei hierrä.
    • ilman reppua kulkevalle istuvat valjaat
  • Muista huomioida reitillä olevat vesistöjenylitykset. Mun koirilla on hyvä kehonhallinta, joten ne ovat kyllä tähän mennessä hoitaneet ylitykset paljon allekirjoittanutta sujuvammin.
  • Ylipäätään se hyvä kehonhallinta on varsinkin kivikkoisessa maastossa liikuttaessa hyvä olla kondiksessa.
  • Pidä aina teltta mukana, sillä autiotupiin ei ole asiaa, jos joku muu tuvankäyttäjä ei koiraa sinne halua. Eräällä tuvalla kokeilimme allergikon takia järjestelyä, jossa me ihmiset nukuimme sisällä ja koira pienessä eteisessä vaatteista tehdyssä pesässä, hyvin toimi!
  • Koira kulkee kytkettynä.
    • Niin joo. Tässä mulla tosiaan lipsui aika paljon. Sätkä on onneksi todella kuuliainen ja kiltti, ja mikä (Lapissa) tärkeintä, se on opetettu erittäin riistavarmaksi. Mutta pitäisihän sen siitäkin huolimatta olla kytkettynä.

Helvetinjärvi 2015

Saimaan eka reissu alkoi hienosti kytkettynä parkkiksella. 


Saara ja Sätkä









"Saara hei, heeeeeitä keppi!"

Helvetinkolu 



Luikeroinen juniori-Saimaa 11kk


Tämän kesän reissusuunnitelmat ovat vielä auki, mutta odotan silti todella innolla viikkoa erämaassa. Koirien kanssa on ihana vaeltaa, ja ovat ne tällaiselle palelemiseen taipuvaiselle ihmiselle aika kivaa telttaseuraakin ;)